B. XeuguX (2010-)

XeuguX – personal projects (vuodesta 2010 / since year 2010 / valitut / selected)

“Kosiomatka”

Julkisessa ja urbaanissa kolmiulotteisessa tilassa työskentely yhdistää minulle kuvanveistosta tutun ja rakkaan materiaalin betonin sekä maalaustaiteeseen että sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Olen tehnyt urani aikana yhteistyötä useissa eri yhteisöissä ja konteksteissa hyvin erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Itähelsinkiläisessä lähiössä Kontulassa, jossa asun ja teen taidetta, olen työskennellyt vuosia esimerkiksi paikallisten toimijoiden, kuten Kontulan matalan kynnyksen huumeiden käytön haittoja vähentävään työhön keskittyneen päivätoimintakeskus Symppiksen sekä Diakonissalaitoksen Kontulan D-aseman asiakkaiden kanssa. Minua inspiroivat ihmiset ja heidän ajatuksensa ja tunteensa, kielet, kulttuurit, erilaiset yhteisöt sekä julkinen tila. Saimaan Taideluolan Retrettiin olen toteuttanut muraalin Tovin päätyyn. Navetan seinän lautapinta ja sitä ympäröivä miljöö poikkeavat siitä perinteisen urbaanista ympäristöstä jossa olen tottunut työskentelemään. Inspiraatiota “Kosiomatka”-teokseeni olen hakenut Kalevalan kertomuksista ja kuvituksista, kuten monet muutkin kesän 2021 Retretin ympäristötaidepolun taiteilijat.

Kosiomatka-seinämaalaus keskittyy Kalevasta tutun sankarin, taivaanjumala seppä Seppo Ilmarisen kosiomatkaan ja se on omistettu erityisesti päihteiden käytön kanssa kamppaileville henkilöille sekä heidän läheisilleen. Jotta Ilmarinen saisi Pohjolan tyttären omakseen on hänen ensin selvittävä neidon äidin Louhen kosijoiden päiden menoksi kehittämistä vaarallisista tehtävistä, kuten kynnettävä kyinen pelto, kaadettava Manalan karhu ja pyydettävä Manalan hauki. Tällaisten tehtävien eteen ani harva kosija enää tänä päivänä joutuu mutta haasteet saattavat kuulostaa jollakin tapaa tutuilta ihmisten kesken jotka yrittävät päästä huumeiden käytöstä eroon: kunhan ensin selviät henkisesti ja fyysisesti Manalan yli-inhimillisistä kauhuista niin palkinnoksi saatat parhaimmassa tapauksessa saada rakkautta ja elämää. Teoksessa Hannunvaakuna loistaa aurinkona taivaalla, tuoden onnea epätoivoisen kosijan, taivaankappaleiden takoja Seppo Ilmarisen matkaan. Suomessa on perinteisesti maalattu Hannunvaakunan merkki talon tai ladon päätyyn suojaamaan huonolta onnelta ja pahoilta hengiltä. Olkoon se suojaksi nyt kaikille henkisen matkan tekijöille, voimaa tuomaan.

Pohjolan tytär saa tarinan mukaan lopulta onnekseen toivomansa miehen Ilmarisen rinnalleen eikä joudu tyytymään äitinsä suosikkiin Väinämöiseen. Hyvä niin, koska rakkaus jos mikä on minunkin mielestäni taisteluiden arvoinen asia. Myöhemmin Ilmarinen kuitenkin menettää rakkaansa ja takoo tilalle lohdutukseksi naisensa veistoksen muodossa. Mikään ei tässä elämässä ole ikuista, eikä takeita huomisesta ole, vaikka minkälaisia uhrauksia olisikin joutunut tekemään. Lopulta vain elämän epävarmuus on varmaa ja se traaginen fakta tiedettiin jo Kalevalan aikoihin.

XeuguX2021/Retretti
(kuraattorit: kuvataiteilijat Satu Kalliokuusi ja Reetta Gröhn-Soininen)